Tekijän esittely ja työnäytteet

Tiina Kähkönen

Pyrin kirjoittajan ja kuvittajan työssäni tekemään teoksia, jotka heijastavat omaa persoonallisuuttani ja ovat omannäköisiäni sekä taiteellisesti eheitä. Uskon siihen, että teos virtaa luonnollisimmin silloin, kun kieli ja kuvat syntyvät samasta kädestä ja samasta näkemyksestä.

Rohkeat kokeilijat ja tekijät kulkevat sinne, minne oma näkemys viitoittaa, eivät sinne minne muut haluavat heidän paikkansa osoittaa. Elämässä on otettava mielestäni oma suunta, ja mukaan reipas uskallus epäröimättä seurata sitä.   

Graafinen osaaminen, kustannustoimitus ja kuvataide

Olen työskennellyt graafisella/painoalalla noin 15 vuotta (vuosina 1999-2015), jolloin työhöni sisältyi monipuoliset digipainon työt: kuvankäsittely, taittotyöt, painotyöt/tulostus, kirjakansitukset sekä erilaiset  jälkikäsittelyt. Taustastani johtuen, kustannustoimittaminen on itselleni luontevaa. Kiinnitän huomiota siihen, että teokseni olisivat mahdollisimman selkeitä ja eheitä kokonaisuudeltaan. Suunnittelen siis tekstin, kuvituksen sekä taiton niin, että teos valmistuisi ulkoasultaan laadukkaana, mutta silti omannäköisenä.

Vuosina 2009-2013 tein pastelliliiduilla kuvituksia tuote-etiketteihin. Itse kuvittamaani tee-sarjaa myytiin aikoinaan muun muassa Taidekeskus Retretissä Punkaharjulla. Vuoden 2026 alusta lukien olen tehnyt piirroksia ja kuvituksia käyttämällä digimaalaustekniikkaa sekä Photopainting-tekniikkaa. 

Parhaillaan työn alla

Tulossa lastenkirja Siiliperheen jouluvalmistelut. Alla esimerkki siitä, miten teoksen kuvat rakentuvat vaihe vaiheelta. Lopuksi lisätään omalla maalaustasollaan tehosteita, valoja ja varjoja. Kaikki tasot yhdessä muodostavat valmiin kuvan.

Tulossa lasten tietokirja Possolan perheen retki suolle. Alla esimerkki, miten kirjan kuvitus syntyy vaihe vaiheelta eri maalaustasoilla, jotka yhdistyessään muodostavat valmiin kuvan.

Tulossa Ekfrasis-runoteossarja: 1. osa "Valon rannoilla, tyyneyden sydänmailla -Ekfrasis‑runoja (2027) ja 2. osa "Tunturien sylissä, vuonojen varsilla -Ekfrasis‑runoja (2028). 

Kyseessä on visuaaliset runoteokset, joissa Photopainting-tekniikalla maalatut kuvat yhdistyvät niihin liittyviin runoihin. Ensimmäisen teoksen taidekuvat esittävät maisemia ja tunnelmia Etelä-Karjalasta ja toisen teoksen puolestaan Suomen sekä Norjan Lapista.

Tulossa piakkoin kokoomateos: Tuottavuutta vai tulipalojen sammuttelua -työelämän tutkimuksia.

Kokoomateos koostuu useista eri artikkeleista sekä tietoteoksista, joihin olen kerännyt tietoa ja tutkimusaineistoa vuosien 2014-2026 aikana. 

Ensimmäinen artikkeli käy läpi työyhteisöjen luottamuspääomaa, informanttien luottamuskokemuksia sekä luottamuksen korjaamisen käytännön malleja ja menetelmiä. Toisessa artikkelissa käyn läpi Covid-19 etätyön aikana tehdyn luottamusmittauksen tuloksia tiimitasolla. Kolmannessa artikkelissa käsittelen työntekijöiden hybridityötyytyväisyyden kokemuksia. Neljännessä julkaisussa on tarinoita siitä, miten työntekijät kokevat hybridityön ja sen jälkeen muodostan näiden kokemusten kautta ratkaisuja koettuihin haasteisiin. Viides artikkeli on kokoamani etätyöedellytysten mittaristo viimeisteltynä. Kuudentena artikkelina annan työntekijöille tutkimusperusteisesti vinkkejä siitä, miten he voivat saada lisää tehokkuutta omiin etätyöpäiviinsä. Seitsemännessä katsauksessa pohditaan tekoälyn yleistymisen vaikutuksia luottamukseen sekä toteutetaan tekoälytunnistimien luotettavuuden vertailu.

Tässä teoksessa tavoitteenani on tuottaa käsitteellinen malli, jossa käsitellyt teemat: luottamus, etä-/hybridityö ja tekoäly eivät ole toisistaan irrallisia teemoja, vaan tässä kolmikossa luottamus edustaa työpaikan sosiaalista mekanismia, työn joustavat muodot organisaatiossa ilmeneviä rakenteita ja tekoäly teknologista muutosvoimaa. Näistä kolmesta muodostuu yhdessä toimiva kokonaisuus ja verkosto, jossa yhden tekijän muutokset vaikuttavat myös kahteen muuhun.

 Tällainen laajempi näkökulma on tärkeää, sillä työelämässä ei ole enää vain yhtä irrallista muutosta kerrallaan, vaan kaikki muutokset ilmenevät kytköksinä vaikuttaen laajemmin organisaatioiden eri toiminnoissa. Tällainen laajempi kolmoisdynamiikan näkökulma, jonka nyt otan esiin, tuo kaivattua uutta tutkimusta sekä käytäntöä yhdistävää tietoa työelämän murrokseen.

Sukututkimukseni satoa, tulossa lähivuosina tutkimuspapereita ja sukukronikka

Ruotusotilas Erik Krook -metsäsuomalaiset juuret ja Etelä-Karjalaan päätynyt sukuhaara

Kun ruotusotilas Erik Krookin (1758-1789) isoisä Erkki Heikinpoika (o.s. Kinnunen, myöhemmin talon mukaan "Huhtakoski", 1682-1736) kulki 1720-luvulla Pohjanlahden ylitse, hän jätti tutuiksi käyneet kaskisavut Ruotsin metsissä ja metsäsuomalaisen yhteisön turvan. 

Sukua oli asettunut Ruotsissa mm. seuraaviin paikkoihin Västmanlandin maakunnassa: Nås, Kopparberg, Håen ja Säfsnäs. Ne olivat 1600-1700 luvuilla metsäsuomalaisten (skogsfinnar) tyypillisiä asuinalueita sekä myös kaivos- ja rautaruukkien työpaikkoja. Alueella asui erityisesti aiemmin Savosta tulleita sukuja kaskiviljelijöinä. 

Erkki oli syntynyt ja viettänyt elämänsä Ruotsissa ja nyt oli edessä uusi asuinalue ja ruotusotilaskomppania Pohjanmaalla, sotilastorppa muodostui Veteliin. Hän oli avioitunut Annan (Varila, ent. Kinnunen, os. Rikkinen, 1693-1750) kanssa jo Ruotsissa ja lapsista Anna (1725-1792) syntyi vielä siellä. Antti syntyi Vetelissä (1728-1808), samoin Kaisa (1731-1751). Erkistä alkoi ja lähti jatkumaan tämän suvun ruotusotilasperinne Pohjanmaalla, sotilaita oli suvun mieslinjoissa useampiakin. 

Myöhemmin Antin pojan, Erik Krookin, tyttären Lisan ja Anders Stoorin liitto jatkoi ruotusotilasperinnettä edelleen myös omassa suorassa isälinjassani, sillä ensin heidän poikansa Matts toimi ruotusotilaana Hämeenlinnassa ja sen jälkeen vielä hänen poikansa ja minun isoisoisoisäni Carl Gustaf Stoor (19.12.1836-28.5.1898) oli viimeisiä ruotusotilaita palvellen Suomen Ruotujakoisessa 9. Viipurin Tarkk'ampujapataljoonassa.

Carlin (Kallen) jälkeläiset kohtasivat puolestaan ensin maatalousvaltaiset elinkeinot Lappeen Mentulassa ja Partalassa, kunnes koitti teollistuvan yhteiskunnan vaiheet, itsenäisyyden aamu, sotien menetykset, uudet elinkeinot ja muuttoliike kaupunkeihin. Jokainen sukupolvi teki omat ratkaisunsa, joskus pakosta ja joskus  rohkeudesta, jotka loivat elämän edellytyksiä seuraaville sukupolville. 

Tulossa lähivuosina laaja sukukronikka, joka yhdistää aikajärjestyksessä katkeamattomat sukuhistorian faktatiedot, asiakirjat, kartat (esim. metsäsuomalaisten vanhoista asuinpaikoista Savossa, nykyisen Ruotsin puolella sekä uudemmat alueet Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa, Kustaa III:n sodan aikaiset taistelupaikat kuten Laitaatsillan taistelu) sekä myöhempien suvun jäsenten valokuvat. Teos tulee sisältämään myös sukutauluista koostuvan osion.

Tutkimusartikkeli: Juuret Pohjanmaalla, siivet Karjalassa -katsaus Stoor-suvun Etelä-Karjalaan päätyneestä sukuhaarasta

Grels Jönsson, suoran isälinjani kantaisä 12 polven takaa, syntyi vuonna 1573 Pohjanmaalla Pedersöressä ja toimi isäntänä (bonde på Stor hemman "i Stooröön"). Stoor suvun talot ja kotipaikat sijaitsivat usean sukupolven ajan Kruunupyyn Hopsalan kylässä, josta avioiduttiin ristiin rastiin pitkin pohjanmaata. 

Samassa pihapiirissä olivat kuvassa 1 edessä näkyvä Stordahl ja takana Stoor talo. Nykyisin alueella sijaitsee Tolvmansgården talomuseo kauniine, hoidettuine pihapiireineen (kuva 2). Kunnostettu päärakennus on peräisin 1700-luvulta ja sen nimi viittaa vanhan kihlakunnanoikeuden 12 lautamieheen.

Isälinjainen katkeamaton sukuketjuni Pohjanmaalta Etelä-Karjalaan:

Grels, synt. 1573 -> Matts, 1617-1683 -> Anders, 1640-1697 -> Matts, 1665-1710 -> Gabriel, 1707-1796 -> Matts, 1731-1785 -> Anders, 1772-1856 -> Matts, 1805-1851 -> Carl, 1836-1898 -> Wilhelm, 1866-1931 -> Vilhelm, 1893-1958 -> Paavo, 1937-1985

Ajan tavan mukaan, vaikka Stoorien kohdalla kyse olikin suuresta pohjalaisesta talollisesta suvusta, kaikille jälkipolville ei ollut osoittaa tarpeeksi asuintiloja, maita, mantuja ja työtä omasta takaa. Siten Andersin, vuonna 1772 syntyneen suoran esi-isäni 6. sukupolven takaa, tie vei Kruunupyystä Veteliin kirkonkirjojen merkintöjen perusteella noin vuonna 1800 "Torppa" nimiseen taloon.

 Vetelissä piikana oli aloittanut samoihin aikoihin myös 19.9.1782 syntynyt Lisa Krook, jonka kanssa Anders avioitui. Lisa oli muuttanut Veteliin Kälviältä, jossa oli syntynyt ja varttunut Koivusalon sotilastorpassa. Lisan isä oli aiemmin tällä sivustolla mainittu 24.4.1758 syntynyt Erik Krook, joka oli palvellut ruotusotilaana Pohjanmaan rykmentin 2. Majurin komppanian (aikaisemmin Lohtajan komppania) ruodussa #57, joka sijaitsi Kälviällä. 1.11.1805 Kaustisissa Andersille ja Lisalle syntyi poika, Matts, joka jäi ainoana aikuiseksi varttuneena poikana jatkamaan Andersin sukuhaaraa.

Suurin osa myös Andersin monipäisestä sisarussarjasta menehtyi jo pieninä ja vain muutama henkilö jäi sukua jatkamaan. Näistä Andersin veli Mickel Stoor (myöhemmin Vapasalo talon nimen mukaan, 1757-1828) kiinnittyi Perholle ja sukuhaara yhdistyi avioitumispolkujen kautta muihin suuriin pohjalaisiin sukuihin. Sukua asuu tiettävästi edelleen runsaasti pohjanmaalla.

Matts, suora esi-isäni 5. sukupolven takaa, avioitui Hauholta kotoisin olevan Eeva Kaisa Kivikon kanssa ja he asettuivat ensin Hämeenlinnaan ja myöhemmin Valkealaan. Taas kävi niin, että heidän viidestä lapsestaan sukua jäi jatkamaan ainoastaan yksi poika, Hämeenlinnassa 19.12.1836 esikoispoikana syntynyt Carl Gustaf Stoor.

Carlin, isoisoisoisäni, elämän kulkua määritteli todennäköisesti hänen isänsä Mattsin hukkuminen Jyräs-koskeen, jolloin Carl oli juuri täyttänyt 15 vuotta. Tässä elämän taitekohdassa Carl suuntasi itään ja työllistyi Saimaan kanavalle. Krimin sodan aikana perustettiin Suomeen 9 pataljoonaa eri paikkakunnille, joista Lappeenrannassa sijaitseva Suomen Ruotujakoinen 9. Viipurin Tarkk'ampujapataljoona vuonna 1855, johon Carl sitten värväytyi. 

Syksyllä 1857 hän avioitui 20-vuotiaana Lappeen Mentulaan jo hyvin nuorena leskeksi jääneen Johannan (ent. Hirvi, os. Turkia) kanssa. Johannan äiti Maria (o.s. Bergbom) oli asunut lapsuutensa Woinsalmen ja Ihalaisen pappilan torpissa. Marian isä Henric Bergbom (1749-1806) oli työskennellyt Viipurin Revision Contoirissa ja saatuaan naimaluvan Loviisasta sekä avioiduttuaan Lappeen Barkarilassa vuonna 1770 syntyneen Anna Maria Matintytär Pönniäisen kanssa vuonna 1788, toimi Lappeen pappilassa tilienhoitajana/voutina (gårdsfogde). Pönniäisten suku on lähtöisin Taipalsaarelta Pönniälän kylästä.

Wilhelm Carlin poika, isoisoisäni, tunnettu paremmin "vanhana Villenä" syntyi 20.6.1866 Lappeella. Hän avioitui Helena Eliaan tytär (os. Pusa) kanssa 2.6.1889. Helena oli syntynyt 22.12.1869 Lappeen Partalassa Tersan talossa. Isä Elias oli Kasukkalasta, Pusanhovin rusthollista kotoisin, mutta avioitunut Agneta Tersan kanssa, josta tuli se yhteys, että Ville ja Helena isännöivät Villen eläessä yhtä Tiipon (Tersojen) tilaa Lappeen Partalassa.

Wilhelmin ja Helenan ainoa poika Vilhelm, tunnettu paremmin Villenä, isoisäni, syntyi 18.9.1893 Lappeella ja kuoli 23.8.1958. Hän oli ammatiltaan kirvesmies. Hän avioitui Maria Antin tyttären (os. Saarnia) kanssa. Maria oli syntynyt 3.2.1893 Lappeen Saarnialassa ja kuoli 11.4.1981 Lappeenrannassa. 

Ville ja Maria asuivat Lappeenrannassa ensin Partalassa, josta muuttivat Laihian rantaan ja siitä vielä myöhemmin Myllyniemeen. Maria asui Myllyniemessä nuorimman poikansa Paavon perheessä kuolemaansa saakka. Ville ja Maria saivat kaikkiaan 10 lasta.

Paavo, isäni, syntyi 27.1.1937 ja kuoli 3.2.1985 48-vuotiaana. Paavo oli "Kaukaan tehtaan miehiä" ja teki siellä koko työuransa konttori- ja työnjohtotehtävissä. 

Paavo avioitui vuonna 1963 Liisan (o.s. Pelkonen, 3.2.1940-4.11.2023) kanssa. Pelkosten suku on Kuutostien itärajan puoleisia vanhoja kanta-lappeelaisia sukuja, talot olivat aikoinaan Pelkolassa kanavan laidalla, jossa nykyisin sijaitsee mm. tulliterminaali sekä isoja myymälähalleja. Liisan isovanhemmat asuivat kuitenkin aikanaan jo keskusta-alueella, Osmonkadulla, nykyisessä Alakylässä.